Sivusto ei tue käyttämääsi selainta. Suosittelemme selaimen päivittämistä uudempaan versioon.

Tarina 2018 Esa Partanen

Vuonna 1978 kertyi joukolle järvenpääläisiä tavallisia ihmisiä aivan ylipääsemätön yhdessä laulamisen paine. Ei sen puoleen kyllä yhdessä laulamisen mahdollisuuksia – siis kuoroja - kaupungissa jo oli ennestään muitakin, mutta tämän joukon paineet päästi keskellä syksyä kaikunut kukonlaulu! Kukko kiekuu!

Jarmo Kukkonen 1978-1980

Heti alkuun pyrittiin hyvälle näköalapaikalle etsimään reittiä omalla tyylille. Hienosti osattiin polkua Pitkämäelle.

Ulf Långbacka vv. 1980-1984> pitkämäki

Taivallus löysi reittinsä vaihtuvien maisemien kautta ja lopulta mentiin Jukolan veljesten tyyliin kohti valoisaa honkametsää!

Timo Hongisto vv. 1984-1991

Hongistossa retkeiltiin korkeille paikoille (esitettiin mm Händelin Messias! Kehuttiin, että noin pieni kuoro ja semmonen meteli!), ulottuipa sieltä näköalaa jopa Unkariin asti! Ensimmäinen kymmenvuotiskonserttikin kiekaistiin. Hongistosta samoiltiin Berliinin muurin raunioiden ja paikka paikoin kuohuvien koskien kautta joensuuhun.

Keimo Joensuu vv. 1991-1999

Opittiin tarkkaan ja tehokkaaseen musisointiin. Ystävystyttiin mm. Kentin Kamarikuoron kanssa ja käytiin vuoroin vieraissa myös Virossa. Toinen kymmen täyttyi ja juhlat pidettiin. Vähitellen kiihtyvässä jokisuun häränsilmässä vilahti vikkeläliikkeinen salakka!

Teppo Salakka vv. 1999-2001

Siitä alkoi seikkailu Tampereen Sävelen ja Piae Cantionesin kanssa vauhdikkaasti. Kaikkien yllätykseksi salakan kutuaika päättyi turhan äkkiä ja vauhdin jäljiltä oli kirkas rantavesi sekoittunut muraiseksi.

Taru Muranen vv. 2001-2004

Buxtehuden ja muiden klassikoiden kanssa seilattiin avovesille kohti uusia reimareita. Ennen horisontissa häämöttävää Isosaarta,

Eeva-Liisa Isosaari (alkuvuosi 2008)

joka taisi / itse hyvin barber shoppia,/ mutta jota /meidän oli vaikea oppia!/

…poimittiin paattimme peränpitäjäksi ensimmäinen Martti

Martti Anttila vv. 2004-2008

Joka luovi joukkomme kolmannen vuosikymmenen merkkipaalulle. Juhlakonsertin alku oli yllättäen hieno improvisaatioharjoitus: syksyn ensimmäinen lumimyrsky vei koko kaupungista sähköt, mutta eihän akustiset soittimet ja kuoro sitä välttämättä tarvinneet. Kapellimestarilla oli ledvaloilla varustettu mainoslippis päässään ja kuoron ja orkesterin nuotteja valaisivat paksut kirkkokynttilät! Tunnelman pilasi kuitenkin juuri ennen ensimmäistä kapellimestarin iskua syttyneet sähköt! Siitä huolimatta: Gloria sille! Martin lähdettyä olimme ensimmäisen kerran Maratonkuoro! Saaresta tähtäsimme venhomme Saloniemeen

Airi Saloniemi vv. 2009-2011

Äkkiä opittiin uusille tavoille, mutta kahvit jouduttiin aina keittämään itse, vaikka niin toivottiin Irish Coffeeta! Airilla oli aina niin kiire, niin kiire myös ulkomaille, että eräänä päivänä poutaisena…

Joni Poutanen (varajohtaja)

huomasimme olevamme Unkarissa. Palattuamme eteemme tuli pian savinen joki!

Martti Savijoki (Airin tuuraaja)

Toinen Martti, mutta Berliinissä kuitenkin käytiin. Sitten Airi tuli takaisin ja niin toinenkin Martti lähti. Oltiin toisen kerran Maratonkuoro! Vielä sinnitteli kuoron riveissä kolmas Martti, Toiviaisen Martti. Mutta hänkin lähti kohta. Näin ollen olemme kolminkertainen Maratonkuoro. Aikamoinen saavutus varsinkin, kun emme olleet osallistuneet yhteenkään kuoromaratoniin!

Mutta liikkeelle piti taas päästä. Matkojen takana häämötti seuraava etappi. Nousimme ilmaan syksyllä  ja lensimme lepeämättä…

Inka Kinnusen vv. 2012-2013

johdolla kesään ja hetkeksi Oulunkylän seurakunnan kesäkahvilaan. Siellähän puhkesi kukkaan…

Heta Blom (varajohtajana 2012)

…kesäisillä kansanlauluilla Kiiriminna-räpin vahvistamana!

Ennen kuin laskeuduttiin maan kamaralle, osallistuttiin muun muassa Johannes Passioon Helsingin Paavalin kirkossa Inkan houkuttelemana. Teosta johti 12 eri johtajaa – onneksi kaikki eri osuuksiaan! Sieltä kippariksemme loikkasi

Sanna-Maarit Hakkarainen 2013-2015

jonka reippaissa käsissä seilasimme taas liian lyhyeltä tuntuneen legin kohti Järvenpäätä. Siellä meitä odotti iloinen yllätys: Espanjasta saakka tänne yksinsoutanut:

Jaime Belmonte-Caparros 2015-

Kun Jaimellekin tuli kaukokaipuu, niin pitihän meidän poiketa Mansikkaniemessä

Sanna Mansikkaniemi syksy 2017

Siellä olikin aikamoinen meno. Oli viulua, rumpua ja jos jonkinlasta pimputinta, oli monenlaista messua ja sahallakin soitettiin!

 

Tämän vuoden alussa Jaime tuli takaisin ja nyt on taas niin turvallisen tuntuista olla täällä Järvenpäässä!